Viestinnän pimeä puoli — disinformaatiosta valeuutisiin ja uutisankkoihin
Viestinnän avulla on mahdollista vaikuttaa sekä hyvässä että pahassa. Nykyteknologian ansiosta vaikuttamistyö on todella helppoa, koska internetin ja sosiaalisen median kautta väylä on auki koko maailmaan, ja tekoälynkin voi valjastaa omiin tarkoituksiin.
Sosiaalisen median ansiosta esimerkiksi laajalevikkisen disinformaatiokampanjan toteuttaminen on lähes yhtä helppoa, kuin omasta päivästä omille seuraajille kertominen Facebookissa. Hyvä ja vaikuttava disinformaatiokampanja vaatii tosin suunnittelua ja resursseja, siinä missä tavallinenkin viestintäkampanja.
Disinformaatio on tarkoituksellisen harhaanjohtavaa tai väärää informaatiota, jota jakamalla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan tai mielipiteisiin. Otollista maaperää disinformaation levittämiselle ovat poikkeustilanteet tai poikkeavat tapahtumat, kuten sota, pandemia, jokin kriisi tai vaalit.
Disinformaation järjestelmällisempi serkku on propaganda, joka on aatteen tai opin systemaattista levitystä, jolla pyritään muokkaamaan yleistä mielipidettä. Propaganda on tavoitteellista, harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida ihmisten uskoja, asenteita tai tekoja. Se luo mielikuvia, ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaistaa ajattelua ja vaientaa erimieliset. Propagandan viesti on usein kansallismielinen tai poliittinen. Esimerkkejä propagandasta voi löytää poliittisesta kampanjoinnista, sota-ajan viestinnästä, ääriliikkeiden toiminnasta ja oman väestön mielialan kohottamisesta.
Sekä disinformaatioon että propagandaan liittyy yleensä myös valeuutiset, jotka ovat tahallaan levitettyä väärää tietoa. Ne ovat harhautustarkoituksessa tehtyjä tekstejä, jotka muistuttavat tyyliltään ja muodoltaan tavallisia uutisia. Samaan kategoriaan kuuluvat myös kuva- ja äänimanipulaatiot. Tekoälysovellukset ovat aiheuttaneet valeuutissivustojen ja muiden huijaussivujen uuden tulemisen, koska sovellusten avulla tekstin, kuvien ja äänen tuottaminen kyseenalaisiinkin tarkoituksiin on helppoa ja nopeaa.
Väärän tiedon levittäminen ei aina ole tarkoituksellista
Aina väärän tiedon levittäjä ei liikuskele pahoissa aikeissa, vaan pitää levittämäänsä puutteellista tai vahvasti vinoutunutta tietoa itse oikeana ja jakaa sitä edelleen. Tätä kutsutaan misinformaatioksi, jota jakavan tarkoitus ei ole johtaa harhaan, vaan usein kyse on tiedon puutteesta tai huolimattomuusvirheestä.
Joskus myös perinteiset uutismediat sortuvat perättömän tiedon levittämiseen. Tiedotusvälineissä leviävää paikkansapitämätöntä uutista, jota luullaan todeksi, kutsutaan uutisankaksi. Toisin kuin valeuutissivustot, perinteinen uutismedia pyrkii oikaisemaan väärän tiedon mahdollisimman pian, mutta oikaisusta huolimatta uutisankka saattaa levitessään jäädä elämään yleisenä totuutena.
Väärää tietoa liikkuu paljon ja avainasemassa sen suodattamiseksi on medialukutaito, joka on kyky lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen tuottamien merkitysten taakse sekä suodattaa ja arvioida vastaanotettua tietoa. Listaan on oleellista lisätä myös manipuloitujen sekä tekoälyn tekemien kuvien ja äänitallenteiden tunnistaminen.
-Katri
Me täällä viestintätoimistossa pyrimme toimimaan viestinnän valoisalla puolella ja oikeaksi todennetun tiedon eduksi. Tarjousta disinformaatiokampanjan perustamiseksi on siis turha meiltä pyytää, mutta annamme mielellämme vinkkejä medialukutaidon harjoittamiseen sekä väärän tiedon kampittamiseen.
